Suoraan sisältöön

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön juhlapuhe Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa Lahdessa 27.4.2017 - Suomen tasavallan presidentti

Suomen tasavallan presidentti
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
Puheet, 27.4.2017

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön juhlapuhe Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa Lahdessa 27.4.2017

”Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten.”

Tämä ajattelu on tuttua Snellmanista Paasikiveen ja Ehrnroothiin. Tuntemus historiaan, kosketus nykypäivään ja ajatus tulevasta – kaikki nämä asiat oikeastaan tiivistävät sen, miksi Kansallisen veteraanipäivän viettäminen on meille kaikille yhteinen ja niin tärkeä asia.

* * *

Ensimmäistä Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaa vietettiin täällä Lahdessa tasan kolmekymmentä vuotta sitten. Tuolloin juhlapuheen piti akateemikko ja veteraani Matti Kuusi.

Hän kuvasi mieliinpainuvasti, kuinka erilaisista olosuhteista ja lähtökohdista veteraanit tulivat. Ja edelleen, kuinka eri-ikäiset, erikieliset, erimielisetkin alkoivat vuosi vuodelta olla yhä enemmän pelkkiä veteraaneja.

Oli koettu yhdessä sodan kauhut ja koettu samanlaisia suuria menetyksiä – aseveli, joka ei koskaan palannut rintamalta, taikka mennyt oma terveys ja nuoruus. Mutta kaikilla varma tunto siitä, että oli yhdessä saavutettu jotain mittaamattoman arvokasta, pelastettu isänmaa. Sellainen tunto yhdistää vahvasti ihmisiä.

Sodanjälkeiset sukupolvet oppivat tuntemaan tätä menneisyyttä. Veteraanit ja lotat, kotipuolen pystyssä pitänyt väki, antoivat kaikki omalla esimerkillään nuorille elämän eväitä. Ei niinkään sodan varalle, vaan arvopohjaa rauhan ja hyvinvoinnin rakentamiseen.

Hyvin arvokkaita eväitä. Jokaiselle suomalaiselle on tuttua, ”ettei veljeä jätetä”, siis että hätään joutunutta autetaan. Ja moni meistä joutuu kysymään itseltään, olisiko minusta siihen; tuntemaan yhteisen velvollisuuden käyvän yli kaikkien omien tavoitteiden? Tai uhraamaan omasta olemisestani niin, että lapsilla olisi kaikki paremmin.

Vapaus ja vastuu, oikeus ja velvollisuus; luulen, että nuo yksinkertaiset sanaparit kuvaavat parhaiten sitä syvää sisältöä, jonka sodan sukupolvi arvoperinnöksemme jalosti.

Olette antaneet myös mallia elämänasenteesta.Kuinka usein keskustelu veteraanin tai lotan kanssa päätyykään hänen toteamukseensa: Olen kiitollinen elämästä!

Ja mikä suurinta tässä kaikessa: vaikka teiltä vietiin paljon, vielä enemmän te annoitte eteenpäin. 

* * *

Voitte ylpeydellä katsoa työnne jälkeä.

Vietämme itsenäisyyden satavuotisjuhlaa maana, joka hallitsee nykyisyytensä. Kun hyvää mitataan ja vertaillaan, Suomi sijoittuu lähes kaikessa maailman kärkimaihin. Meillä on sananvapautta, meillä on luovuutta, olemme maailman vakain valtio ja liki korruptiovapaa yhteisö. Sukupuolten tasa-arvossa on edetty, suomalaistytöillä on maailmassa toiseksi parhaat mahdollisuudet toteuttaa itseään. Niin, ja me olemme tutkimusten mukaan varsin onnellisia ihmisiä, uskottava kai se on, vaikkemme sitä aina ulospäin niin näytäkään.

Maailma olisi oikeastaan aika hyvässä mallissa, jos kaikkialla olisi niin kuin Suomessa on.

Vaan ei ole. Tuntuu kuin maailma ei hallitsisi nykyisyyttään. Tämä vuosikymmen on ollut epävakauden aikaa ja yhä vaikeammaksi on tullut ennakoida tapahtumia. Lähi-idässä käydään sotaa, jossa siviilejäkään ei säälitä, Ukrainassa on tuotu sotiminen Eurooppaan, ja  pelko terrorismista kasvaa täällä Pohjolassakin.

Kansainvälisen politiikan kielenkäyttöön on tullut annos uutta uhkailua, ja kansainvälinen sopimusjärjestys on jäämässä sivuun.  Monissa maissa vaalit ovat osoittaneet, että ihmiset kaipaavat jotain aivan muuta kuin mitä tähän asti on ollut tarjolla.

Epävarmuuden aika siis jatkuu, ja se päättyy vasta, kun yhä laajemmin aletaan ymmärtää, että se on vahingoksi kaikille. Olen itse aina ollut sellainen synkänpuoleinen optimisti, että kun tarpeeksi syvälle sukelletaan, tulee havahtuminen ja paluu pinnalle.

Silti meidänkin on varauduttava, ja niin olemme tehneet. Kansainvälisissä yhteyksissä ja diplomatiassa pienuus voi olla etukin. Se antaa mahdollisuuksia liikkua ja toimia väljemmin ja sillä tavoin edistää turvallisuutta ja ennakoida tulevia.

Meidän yhteisömme on eurooppalainen, ja EU:ta me haluamme vahvistaa. Keskeistä juuri nyt on, että unioni kykenee kertomaan kansalaisilleen, että heidän turvallisuutensa taataan. Me toivomme myös, että unioni ottaa vahvemman aseman kansainvälisten kysymysten ratkaisuissa.

Suomi on vahva epävarmuudenkin aikana. Yhteiskunnallinen vakaus ja eheys ovat voimavaramme lähde ja niitä on syytä varjella. Suomalaiset myös tahtovat puolustaa maataan, olemme Euroopan kärkimaa siinäkin suhteessa. Se on tärkeää, koska hybridivaikuttamisen aikana jokainen suomalainen on maanpuolustaja.

Olemme säilyttäneet pakollisen asevelvollisuuden huolimatta siitä, että muualla moni maa siitä luopui. Onneksi olemme näin tehneet. Asevelvollisuus tuottaa oikeastaan kahdenlaisen tuloksen. Ulospäin näkyvin on vahva reservimme, Suomen armeija on maamme kokoon nähden varsin suuri. Toinen vaikutus on yhteisöllinen. Palaan veteraani Matti Kuusen puheeseen: yhä vielä suomalaisnuoret, maalta tai kaupungista, erilaisista lähtökohdista ja erilaisin mielipitein, oppivat ymmärtämään toinen toisiaan asevelvollisina palvellessaan.

Vahvat puolustusvoimamme tarkoittavat, että kynnys tänne väkisin tulemiseen on korkea. Toisaalta olemme samalla myös houkutteleva kumppani yhteistyölle.

* * *

Suomi tuntee menneisyytensä, Suomi hallitsee nykyisyytensä ja on valmis rakentamaan tulevaisuutta.

Rakentaa voi vain vahvalle perustalle. Teidän arvoperintönne ja elämänasenteenne on kivijalka, jolle tulevaisuuttamme pystytetään. Teidän viestinne on myös kulkeva eteenpäin tuleville sukupolville, sen lupauksen olemme tehneet.

On puhuttu, että tämän Lahden tapaamisen jälkeen juhlamme luonne muuttuu . Kansallisen veteraanipäivän viettäminen tietysti jatkuu eikä sen sanoma koskaan sammu.

Olen tänään lainannut nimeltä monia suomalaisia merkkihenkilöitä ja heidän yhä ajankohtaisia ajatuksiaan, mutta itsenäisyytemme historia ei suinkaan kiteydy pelkästään suurmiesten ja suurnaisten mietteissä. Vaikka historia ei teistä jokaista nimeltä tunnekaan, eivät uhrauksenne ja arvonne koskaan unohdu – ne elävät ajatuksissamme ja sitä kautta myös toiminnassamme.

Runoilija Sirkka Seljan sanoin:

”…Turhaan et iloinnut ja surrut, turhaan et vertasi vuodattanut. Katso: ne elävät – siemen, jonka kylvit, teko, jonka teit, ajatus, jonka ajattelit. Katso, ne elävät ja loistavat helminä meidän jälkeemme. Uuden ajan alttarilla.”

Tulosta
Tämä dokumentti

Päivitetty 27.4.2017

© Tasavallan presidentin kanslia Mariankatu 2, 00170 Helsinki, puh: (09) 661 133, Fax (09) 638 247
   Tietoa verkkopalvelusta   webmaster[at]tpk.fi